Kuvia lisätty..

... kahteen edelliseen päivitykseen. Valitettavasti, Iina, kuvat spätslistä vielä uupuvat :D. Kaikki on syöty enkä kehtaa kaupassa kanniskella kameraa. Luulevat vielä turistiksi!

Tässä nätti kuva aurinkoisesta Churista kuitenkin :). Bis Bald!

Kesäloman alku kummittelee..

Heippa pitkästä aikaa!

Ensin oli vain kiire, ettei ehtinyt ja sitten päiviteltävää alkoi kasaantua niin, ettei enää jaksanut ryhtyä. Mutta nyt härkää sarvista kiinni ja päivittelyä viime viikkojen tapahtumista (vaihtoehtona kun on siivoaminen ;))

Tosiaan, viimeksi kun päivittelin, koulua oli edessä enää kaksi viikkoa. Ne olivatkin kovin kiireiset koska oli paljon ryhmätöitä ja esityksiä ja sen sellaista. Rasittavaa puuhaa, mutta suht kunnialla sain kaiken suoritettua.

Seuraavassa on kuvailu tapahtumista mun eräältä lenkiltä, ja kyllä, erinäiset henkilöt (äippä ja tätsy) saattavat nyt tunnistaa tämän sähköposteista, jotka olen lähettänyt. Voi voi, omat kirjoitukseni jaksavat aina ilahduttaa, joten pistetään juttu kiertoon ;).

"Keskiviikkona olin tosi jännällä lenkillä! Oli satanut ja polulla oli ihan hurjasti alpine lizardeja eli salamantereita!! Semmosia mustia ja limaisia! Sitten näin hulluna etanoita ja järkyn kokoisia kotiloita sekä ohitin myös lammaslaitumen, jossa oli hyvin epäileväisen näköinen päkäpää, joka vahtas mua kun menin matkoihini. Kauhistuttavin osuus tuli kuitenkin vasta tämän jälkeen. Olin uudella reitillä ja yhdessä vaiheessa tulin lehmälaitumen reunalle. Laidunta reunusti sellainen metallilanka joka oli viritetty puutolppien varaan ja siellä oli joku parikymmentä lehmää märssyämässä heinätuppoja. Yksi niistä äkkäsi mut kun tulin siihen "aidan" lähelle ja pian myös toinen siinä vähän kauempana. Ne kyttäsi mua vähän aikaa leuat loksuen ja sitten tämä eka alkoi astella mua kohti ja pian myös se toinen, eka päästi oikeen möreän muuauksen ja kas, koko lauma kohotti päänsä ylös ja TUIJOTTI mua! Eikä siinä vielä kaikki, ne lähti yksissä tuumin mua kohti ja kauimmaiset oikein otti laukan alle.. Sellainen lehmäaalto eteni mua kohti muuaten! Mäkin aloin melkein muuata, mutta onneksi kans juoksin nopeampaa... mukava alamäki siinä sitten vaikkakin kuulin lehmänkellojen kalkkeen pitkälle eteenpäin ja pälyilin koko loppumatkan olan ylitte, että jospa ne oli mun perässä! Ei olleet onneksi :D että kaipa jäivät sinne sitten... Oudot sveitsiläiset lehmät!"

Myöhemmin sain kuulla, että olin ilmeisesti ollut liikkeellä ruokinta-aikaan tai vastaavaan ja ne lehmät olivat ilmeisesti sen takia innostuneet niin kovasti. Huhhuh.

Perjantaina käytiin Allin ja Vesan kanssa paikallisessa ravintolassa, Zollhaus Bünderstubessa syömässä. Vesa näet lähti sitten seuraavalla viikolla jo Suomeen lopullisesti, sillä petturilla alkoi työt ja sai järjestettyä niin, että saa tehtyä kokeetkin Suomessa *köhepistäköh*. Ravintola oli oikein tosi sveitsiläinen ja sievä, mutta ei sitten otettu mitään paikallista kun olisivat lähinnä ilmeisesti olleet jotain kylmiä makkaralautasia :D. Ihan perinteisiin annoksiin päädyttiin, paitsi että minä päättämättömänä sitten tilasin jonkun tarjoilijan suositteleman annoksen... jotain lihaa se oli Cafe de Paris -kastikkeella :D. Vesa ja Alli tilasivat molemmat kana-annokset ja heille tuli ihan normaalilla tavalla, hienosti kootut lautaset jossa kaikki vihannekset ja muut lisukkeet oli oikein taiteellisesti leikattu. Sitten tuli mun annos... No siis ensinnäkin se tarjoilija oli jo aikaisemmin pamauttanut pöytään jonku lämpömetallilaatikon, jonka päälle se asetteli mun leikatut kasvikseni lautasella, sitten siinä oli tyhjä lautanen, jolle se PAISTINPANNULTA siirsi sen mun pihvin siihen ja lorautti kastikkeet päälle. Sen jälkeen se kaapi muutaman porkkanan ja parsakaalin siihen sen viereen ja asetteli siihen mun nenän alle. Vaikuttavaa. :D No heh, ihan hyvää se oli ja näytti paremmalta kun laitoin sitten loputkin niistä vihanneksista siihen lautaselle sen tarjoilijan mentyä matkoihinsa. Outoja nämä sveitsiläiset :D. Hyvää oli, namnam.



Vesa oli ostanut aikaisemmin päivällä hienon sveitsiläisen kellon. Kyllä se vaan kiilteli ja oli paljon ominaisuuksia :D. Eikö olekin hieno!



Viimeinen kouluviikko oli ja meni, mutta viikonloppuna vasta riemu ratkesi! Maaria oli tullut käymään täällä Sveitsissä katsomaan poikaystäväänsä Marcoa, joka asuu Zufikonissa, joka on Zürichistä n. 40 min junamatkan päässä. Heitä lähdin sitten tapaamaan lauantaina ja sain jäädä yöksi Marcon ja sen vanhempien kotiin sinne Zufikoniin. Oli niin mukava nähdä Maariaa pitkästä aikaa!! Illalla grillailtiin joen varrella ja oli kyllä ihana ilta, aurinko paistoi ja lämmintä oli! Marcon isä haki meidät ja näytti siinä vähän Bremgartenin kaupunkia (,joka on siis ihan kiinni Zufikonissa) ja näytti kyllä todella idylliseltä. Puhelin hänen ja sitten Marcon äidin kanssa jonkun verran saksaa (mm. käytin kaikki mahdolliset sveitsinsaksan ilmaisut, jotka vain tiesin. Monta kertaa) ja kiittelin kovasti, että majoittivat mut heille. Illalla katsottiin Maarian ja Marcon kanssa leffaa, Pirates of the Caribbean: The Curse of the Black Pearl - aina yhtä hyvä! Aamulla Marcon isä oli valmistanut huikean aamiaisen; leipää, juustoja, hedelmäjugurttia, graavilohta (kalaruokia on niin ikävä, täällä on kaikki niin kallista ettei kehtaa ostaa muuta kuin purkkitonnarii :P) ja siinä sitä istuskeltiin koko porukalla pitkä tovi ja juteltiin paljon kaikkea. Myöhemmin kuulin Maarialta, että Marcon vanhemmat olivat tykänneet musta kovasti :) hih. I'm liked! Oikein tosi mukava perhe, toivottavasti tulevat käymään Suomessa joskus niin voisi nähdä taas uudestaan. Sain jopa heiltä Bremgartenilaista suklaata, namnam, tummaa ja oikein herkullista.








Nälkä! Grillaanu, oi ruoka!


Grillasin vaahtokarkkeja ekaa kertaa ikinä :)


Söin grillattuja vaahtokarkkeja ekaa kertaa ikinä :D hankalaa puuhaa!



Aamiaisen jälkeen lähdettiin kiertelemään Bremgartenia. Aivan upea keskiaikainen kaupunki, hyvin saksalaistyylinen, kaunis ja pittoreski kuin mikä! Sen jälkeen otettiin juna Zürichiin, mutta ei tehty oikein muuta kuin käytiin ostamassa Sprünglistä Luxenburgerlit ja sitten Starbucksiin frappucinoille. Sitten alkoi taivas mennä pilveen ja kello lähestymään iltaa, niin että hyvästeltiin ja otin junan takaisin Churiin.




Noidan torni! Sinne ne pisti muinaisaikoina noitaepäillyt pelkäämään :(. Hah, ihan niin kuin jotku muurit olisi harrypottereita pidätelleet!







Tämä viikko on sitten ollut ensimmäinen "lomaviikko", vielä ensi viikko ja sitten alkaa puolentoista viikon koerutistus ja sitten Milla jo tuleekin tänne Sveitsiin, jee! Tällä viikolla olen sitten kamppaillut mun ainoan kirjallisen esseen kanssa ja eilen VIHDOINKIN sain sen valmiiksi ja lähetettyä opettajalle. Se oli se yrittäjyyskurssi ja tämä yksilötyö korvaa kokeen. Ei se ollut kuin 10 sivua, mutta jotenkin niin tuskaa kirjoittaa jostain franchisinginsta, sosiaalisesta yrittäjyydestä ja menestyvän yrittäjän pääluonteenpiireistä. Argh, mutta se on nyt ohi ja voi alkaa keskittyä kokeisiin valmistautumiseen! Ahh, ojasta allikkoon? :D

Torstaina Maarian ja Marcon oli tarkoitus tulla käymään täällä kunhan olisivat lounastelleet Marcon isovanhempien kanssa. Hommahan meni sitten näin. Maarialta tuli iltapäivällä viesti, että juna on täällä Churissa vähän ennen kuutta. Viideltä tuli viesti, että radan lähellä oli sattunut tulipalo ja liikenne oli pysähtynyt. Maaria ja Marco olivat sitten joutuneet ottamaan bussia ja junaa ja saapuivat sitten vähän ennen kahdeksaa Churiin. Viimeinen juna Churista lähtee kymmenen jälkeen Zürichiin. Nooh, eipä mitään... Maarialla oli jalka paketissa, joten lähinnä tämä Churin ekskursio koostui siitä että köpöteltiin rauhallisesti vanhaan kaupunkiin, jonka iki-ihana ja ökykallis Gelateria Blu oli vielä auki, siellä nautittiin jätskit ja köpöteltiin ja osittain kannettiin meidän jalkapotilas takaisin asemalle. Oli kuitenkin kiva että pääsivät käymään! Maaria on mun vanhimpia ystäviä ja oli niin ihana nähdä pitkästä aikaa! Kesällä uudestaan :)

Perjantaina oli sitten The Day sveitsiläisille ja kaikille jalkapallohurahtaneille. Siis voi hyvät hykkyräiset sentään, Jalkapallon Maailmanmestaruuskisat alkoivaaaaaaaat! Kun tulin illalla salilta koko kaupunki oli ihan sekaisin koska avaijaiset olivat just käynnistyneet telkkarista. Monessa baarissa oli kisastudiot, yksi ravintola oli oikein pystyttänyt teltan takapihalleen, jossa oli ihan järkkyiso televisioruutu ja joukko ihmisiä kyttäämässä sitä. Autot on koristeltu lipuilla, lippuja ja kisatuotteita on joka paikassa. Jihuu!! :D No ovathan kyllä hienot kisat ja on näitä odotettukin! Suomi voittaaaaaa!!!

... ai mitä? MITEN NIIN meillä ei muka ole joukkuetta siellä???!! :D

Perjantaina olin myös pitkästä aikaa aivan yksin kämpillä! Ja sen kunniaksi päätin sitten grillata Lauran pallogrillillä jonka se oli ostanut viikko sitten pitämiinsä grillijuhliin. Joku oli kuitenkin piilottanut sytytyspalat jonnekin, mutta sehän ei mua estänyt! Reippaana tyttönä ähelsin aikani sanomalehden ja alkomahoolipetroolin kanssa tuossa pytyn vieressä ja kyllähän se lehti syttyi. Ja sammui. Eivät syttyneet kuitenkaan hiilet. Mulla alkoi hiillostua siinä sitten mieliala kun nälkä oli kauhea. Ja sitten, viimeinkin, löysin ne sytytyspalat ja johan alkoi grilli kuumeta. Siinä sitten vietin ihanaa lämpöistä iltaa itsekseni ja herkutellen, ahh... tätä suomalainen kaipaa aina silloin tällöin, ihan vaan itekseen olemista :)

Eilen en saanut mitään aikaan. Ei ku sainpas, kirjoitin sen esseen loppuun ;D. Hehehee ja tänään sitten nukuin pitkään ja nyt pitäisi alkaa sitten tosiaan siivota tässä tuota huonetta. Lajitella kaikki koulumatskut ja katella kuitit läpi jne.

Ensi viikolla olisi tiedossa vaihtareiden matka läheiselle Cresta-järvelle tiistai-iltana, siellä taas grillaillaan. Pitäisi viedä jotain suomalaista sinne, karjalanpiirakkaprojekti on jäänyt kyllä täydellisesti, mutta ehkäpä sitä voisi lettuja paistaa siellä ja laittaa lakkahilloa ja kermavaahtoa päälle. Ja sitten uhrata viimeisen salmiakkipussin arvosteleviin suihin! ;D


Michael Lauran grillipileissä :D Grilli ehti jäähtyä ja urhoollisena sveitsiläisenä Michael auttoi sitten mua ja Allia, tässä vaiheessa hommat ovat vielä hallinnassa, ei mitään paniikkia ihmiset. Hetkiä tämän jälkeen suuri kasa grillihiiliä humpsahti pyttyyn ja liekit olivat komiat! Kiitos kuitenkin Michaelille, grilli jäähtyi täydelliseen lämpötilaan myöhemmin :D, jolloin tosin kaikki grillattava oli jo grillattu, mutta ainakin oli hieno hiillos :D.

Paljon terkkuja ja haleja! Tasan kuukauden kuluttua 13.7. lähdetään Hannan kanssa täältä Churista kohti Italiaa, hui jännitystä :D!!