Viikon kuulumiset, urheilua ja lumihiutaleita!

Hei taas!

Viikko on suhahtanut ohi nopeasti. On ollut aivan ihana ilma ja keskiviikkona pistin jopa hameen kouluun. Hameen! Tällä viikolla oli ensimmäistä kertaa tiistai-aamu ja keskiviikko kokonaan vapaat koulutunneista, mutta keskiviikkona olin kuitenkin koulussa kun oli 3 eri ryhmätyöpalaveria. Että siinä meni sitten se vapaapäivä.

Tiistaina oli mukava yllätys odottamassa kun pääsin kämpille. Äiti <3 oli lähettänyt mulle salmiakkilastin!! Että olin riemastunut ja oi oi, kyllä maistui hyvältä.. Todellisia herkkuja. Kiitos, äiti niin paljon :) Luv u!

Urheileminen jatkuu. Tiistaisin käyn Kickboxingissa ja tällä viikolla jäätiin myös sen jälkeiseen Steppiin. Keskiviikkona on BodyShape, jossa se mielipuolinen ohjaajaa kiljuu sielä edessä "UUZIII UUZIII!" tai jotain sellaista :D. Oikein liikunnallista kuitenkin. Olen saanut sieltä jumppakaverin nimeltä Sementa, kiva kun on joku jonka kanssa jutella siellä aina. Kickboxingin ohjaaja antaa neuvot myös enkuksi mutta muut huutelee sveitsinsaksaksi, joten ei auta muuta kuin heilua mukana :).

Torstaina kävin uimassa ja testasin ekaa kertaa sykemittaria vedessä. Hyvin toimi ja tuli siinä reippailtua reilu tunti uinnin parissa, ja sen jälkeen Erlebnis-altaassa rentoutumista :). Eilen kävin ekaa kertaa salilla pumppaassa rautaa (lähinnä näytin eksyneeltä kun ne laitteet näytti ihan erilaisilta mitä Suomessa!).. mut ensi kerralla sitten paremmin ;). Oon niin iloinen, että koulu tarjoaa tällaisia ilmaisia mahdollisuuksia opiskelijoille ja että mulla on kerrankin aikaa harrastella! Lenkkeilyn kun vielä sais aloitettua niin hyvä ois :)

Viikon kestänyt kevät päättyi eilen. Aamu oli ihan ok mukava, vähän pilvistä ja tuulista, mutta sitten iltapäivällä viileni, alkoi sataa vettä ja lopulta.. voi kyllä... lunta! Että taisin sittenkin nuolasta ennen kuin tipahti.. mutta ainakin tää tarkoittaa että menetetyt mahdollisuudet opetella sitä iänkaikkista lumilautailua ei ole vielä niin menetettyjä kuin luulisi!

Tosin se lumi suli jo pois. Eilen illalla oli ihan kirkas taivas kun tultiin Michaelin kanssa kämpille. Oltiin sellaisessa Tres Amigos -ravintolassa sambaillassa kavereiden kanssa :). Oli tosi mukava tunnelma ja meininki siellä, siellä muutamat "ammattilaiset" tanssiskeli sambaa ja se oli kyllä hienon näköistä. Sitä kun oppis joku päivä :) tai vois lähtee jonnekin Espanjaan... Se olis kyllä hienoa!

Joonas tulee tänne ensi viikon perjantaina! Meillä on kovat suunnitelmat reissailun merkeissä. Perjantaina kierrellään Zürich ja iltapäivällä otetaan juna Innsbruckiin. Siellä ollaan lauantai ja sunnuntai-aamuna takaisin Sveitsiin Liechtensteinin kautta ja sitten Churiin illaksi. Maanantai ja tiistai pyöritään ehkä täällä ellei päätetä jompana kumpana päivänä lähteä jonnekin laskettelee tai kelkkaileen. Keskiviikkona voisi käydä St. Moritzissa ja torstaina juna Zürichiin ja sieltä käydään päiväreissu Lucernissa. Yö ollaan Zürichissä ja sit yritetään myöhästyy silleen ettei Joonas ehdi perjantain aamulennolle ollenkaan!

Tänään on tiedossa vain oleskelua ja Michaelin kanssa mennään käymään ruokakaupassa kun se on luvannut auttaa fondue- ja racclette-juustojen valinnassa :D. Kyllä, olen tehnyt sen epäillyttävän päätöksen, että valmistelen näitä sveitsiläisiä erikoisuuksia suomen pojalle kuhan saapuu tänne :D Meillä on kyllä pelit ja vehkeet, välineurheilua... Toivottavasti riittää, kun taidot ei ole kovin kummoiset tuolla keittiössä.

No eihän se ole kuin juuston sulattamista! Mikä siinä muka vois mennä mönkään, häh?

Laskettelemassa Lenzerheidenissa

Heippa!

Tänään lähdetiin yhdeltätoista Vesan kanssa Lenzerheideniin laskettelemaan. Oltiin kovasti koitettu saada lautailuopettajaa, mutta jälleen kerran epäonnistuttu, joten päätettiin vaan lähtee ihan keskenämme rinteeseen.

Päästiin Lenzerheideniin, käytiin kahvilla kun venailtiin skibussia, päästiin rinteen juurelle ja vuokraamoon. Hankin pitkästä aikaa snowbladet, ne ovat sellaiset lyhyet temppusukset, molemmista päistä kaarevat ja niillä pystyy kikkailemaan kaikkea kivaa. Esim. laskemaan pyörien tai peruuttaen ales rinnettä, tosi kivat ja näppärät :D.

Aluksi oli ihan hirveä ilma, satoi vettä ja räntää, mutta sitten aurinko yhtäkkiä alkoi pilkistää ja koko ilma muuttui ihan täysin. Oli niin huippu päivä kyllä! Ensin mentiin sinisiä rinteitä pitkin ja poikin (ja niitä oli paljon!) ja sitten lähdettiin eri rinteitä kun mä halusin mennä kokeilemaan mustia rinteitä. Ja voi jösses, ne oli hauskoja! Siis ne on kyllä tosi jyrkkiä, mutta ei siinä mitään hätää ole kun menee rauhallisesti ja pysähtelee välillä. Pysähdykset ovat itseasiassa aika pakollisia, sillä reidet on tosi kovilla jyrkissä rinteissä :).

Mutta voi, oli kyllä niin hauskaa ja maisemat oli taas jotain aivan uskomattomia :). Pistän myöhemmin kuvia ja tässä on video, jonka kuvasin lasketellessa. Katsotaan suostuuko se lataamaan sen tänne.

Yksi vuosi.

Tänään tuli kuluneeksi tasan yksi vuosi siitä kun isä kuoli. Tänään oli ekaa kertaa kunnolla koti-ikävä, olisin vain halunnut olla kotona. Isää on niin kauhea ikävä, olisin halunnut jakaa niin monta asiaa tästä vuodesta hänen kanssaan. Mutta ehkäpä isä tietääkin kaiken, jos on yhtään meitä tarkkaillut jostain tuolta ylhäältä.

Päivä on sujunut muuten rauhallisesti. Sain kämpän itselleni kun kaikki kämppikset ovat lähteneet koteihinsa viikonlopuksi. Sikäli ihan hyvä, että saanut olla siis tänään yksin. Tosin kävin tuossa kaupungillakin päivällä, käytiin jäätelöllä! Gelateriat ovat näet avanneet ovensa näin kevätilmojen kunniaksi ja kyllä tuo jätski näytti maistuvan kansalle. Churin vanha kaupunki oli hyvin eloisa ja idyllinen tänään ja niin mukava mennä siellä kun on niin leppeä ilma.

Tässä alapuolella kuva jätskihetkestä. Sinistä jäätelöä namnam, maistui hieman mintulta ja oli kyllä hitti muidenkin keskuudessa!



Täällä kämpillä sain siivottua ja pyykättyä. Brittikanavilta on tullut leffoja; Titanic ja Casino Royale ja pitsanki loihdin tuosta itselleni aineista arvaamattomista. Oli kyllä oikeesti tosi hokkuspokkusteos, mutta ihan hyvää :). Pian nukkumaan kun olis tarkoitus lähteä huomenna vähän laskettelee/lautailuu kokeilee... Ope tosin vielä uupuu mutta nooh... ei se nyt NIIN vaikeeta voi olla etteikö sitä ite oppis!!

Yeah right, jatkoa seuraa...

Kuvia mun parvekkeelta ja huoneesta

Sveitsi, sveitsiläiset ja tämä raivostuttava liikenne.

Hei taas!

Viikko on mennyt tässä taas, enää pari viikkoa ja alkaa pääsiäisloma jee!! Joonas on täällä tasan kahden viikon kuluttua!

Koulussa menee ihan mukavasti, ajatukset vaan vähän tuppaa harhailemaan aina välillä. Mutta mielenkiintoisia aiheita on, mulla on paljon kansainvälisiä aiheita ja johtamista käsitteleviä kursseja, tosi teoreettista mutta onneksi on myös ryhmätöitä. Yrittäjyyden opetustunnit loppuivat tällä viikolla kun herra Moore palaa takaisin Jenkkeihin. Jes, se tarkoittaa sitä että mulla on tästä eteenpäin keskiviikot vapaita! Tosin ensi viikolla on jo muutama ryhmätapaaminen suunniteltu siihen. Tiistai-aamut on myös vapaat ensi kuun loppuun asti jolloin alkaa vielä yksi kurssi, Sports Marketing :).

Jepu jee, mutta ei tosiaan mitään ihmeempiä. Mistä johtuu että päivittelen tähän kellonaikaan, perjantaiaamuna, jolloin mulla pitäis olla Globalizationia? Noh, kun kerta olen meinannut myöhästyä muutamana päivänä hieman niin tänään sitten ylitin itseni ja olin 5 tuntia ajoissa koululla! Jooh, meillä oli joku ihme independent study -kerta eli ei koulua. Olisin tienny tän jos olisin hankkinut itelleni kurssiaikataulun jostain silloin kun kurssi alkoi. Nyt jouduin sit käynnistää läppärin ja kaiveleen sen tiedon koulun intranetistä ja joo... No ei tää mua haittaa :) (*ei suostu ajattelemaan menetettyjä unitunteja!*). Kävin sit Migrosista ostamassa vähän suklaata... Aika masentavaa että näiden halpismerkki-suklaatkin yltää maussaan vähintään Fazerin tasolle, huoh..

Salmiakkia on ikävä! Piti sanoa se kun näin vaan on. Kyllä täällä karkkia on kaupoissa, Hariboa sun muuta, mutta ei mitään TODELLISIA herkkuja :P. Joko oon kertonut siitä kun nämä tykkää tehdä sillai, että ottavat sellaisen vaalean letitetyn leivän, ehkä noin kämmenen kokoisen ja pituisen, ja sitten ne purasee siitä pään pois ja tunkee suklaapatukan sisään xD. No siis joo, onhan se ihan hyvää... kauheen lihottava yhdistelmä vaan :P. Kaupoissa oon jopa nähny nyt näin pääsiäisen kunniaksi pupun muotoisia leipiä ja niistä töröttää sellanen suklaapatukka :) huhhuh.

Joo, elikä suklaa on hyvää täällä. Ja noi vuoret, ne on vaan siis niin kauniit ja henkeäsalpaavat. Voitko kuvitella kuinka näet ihan vitivalkoisia vuorenhuippuja, joissa näkyy selkeäpiirteiset varjot sinertävänä. Ne on jotenkin niin kosketeltavissa, melkein ojentaa käden että vois tuntea sen muodon... Mutta kuintekin ne on niin järjettömän suuria ettei mitään järkeä... Hahhah, kai se on niin että ei vaan ole ikinä nähnyt niin paljon maata ympärillään... tai siis Suomessa tuo kaikki häviäis jo kaukaisuuteen, mutta täällä ne on sun ympärilläs.

Mistä muusta pidän täällä? Ihmiset on ihan kivoja, kassahenkilöt on mukavia ja ymmärtäväisiä kun yritän puhua ontuvaa saksaani niille. En ole vielä oikein päässyt perille mikä on hyvää päivää, jotain "gwirklisch!" tai jotain :). En tiedä on kuitenkin "Ih weiss nyyt" ja hyvää huomenta "guete morga!".. ja näkemiin on "'Uf wiederluege!".

Eli siis kieli tuottaa vaikeuksia. Jotenkin kavereiden kanssa ei vaan tule puhuttua muuta kuin englantia, koska saksan vääntäminen tiputtaisi keskustelun korkealentoisen (?) tason jonnekin ruohonjuuritasolle.. Mutta alhaaltahan se on ponnistettava, on tässä vielä 4 kuukautta aikaa!!

Inhoan liikennettä täällä. Se on ahdistavaa. Kämppä on yhden vilkasliikenteisen kadun varrella ja siitä kuuluu liikenteen melua, mutta ei liian pahasti ja oon jo tottunut siihen. Autot ajaa kovaa, mutta pysähtyy aina jos kävelijä on menossa suojatielle. Se on niiden sääntö ja ihan kiva.. Mä liikun paljon pyörällä ja periaatteessa pyöräilijöiden pitäisi mennä tuolla autojen seasssa, mutta en mene ainakaan tuolla meidän viereisellä tiellä kun ne vaan ajaa niin kovaa siinä! Kiertelen sitten muita reittejä pitkin. Sitten, musta on alkanut tuntua vähän että olen jossain Truman-show'ssa koska tuntuu siltä, että aina kun olen lähestymässä ihan mitä tahansa: risteystä, suojatietä, katua tai mun täytyy kääntyä jonnekin.. niin vaikka nää kaikki olisi täysin autioita kun lähestyn niitä, niin heti kun saavun potentiaaliselle alueelle jossa täytyy varoa autoja/on riski jäädä auton alle niin voi tuhannen jysäys kun sitä liikennettä alkaa virrata mua kohden!! Siis ihan oikeasti, tässä voi nyt olla kyse siitäkin että täällä on vain vilkas liikenne, mutta kun tuntuu että ne aina oikein vainuaa että mä kiikkuroin pyörälläni nyt jossain ja samassa ne survasee kaasun pohjaan päästäkseen estämään mun esteettömän liikkumiseni!!

Heh, paljon melua tyhjästä! Mun ei varmaan pidä koskaan lähteä Tokioon tai jonnekin muualle missä toi liikenne on jotain niin paljon kaoottisempaa :D hehheh, mutta heii... ei pidä paikkaansa, täällä on sentään vaan 35 000 asukasta!

Joops, mutta nyt lähden tästä valmistautumaan uudestaan päivän aloitukseen :). Ai niin, voitko uskoa että säätiedotuksen mukaan tänne on luvattu täksi päiväksi ja huomiseksi +19 Celciusta! Eihän tämä ole mahdollista!! Siis viime viikonloppuna satoi lunta vielä! Todella äimistyttävää.. vaikkakin oon kuullut että Chur on yksi Sveitsin lämpimmistä paikoista. Föhn-tuuli tosiaan vaikuttaa täällä.. Mua vaan epäillyttää tuo kaikki lumi tuolla vuorten nokissa? Eikös se nyt sitten sula ja tänne iskee tulvakausi!!

Lähdenkin ostamaan tästä kumisaappaita ja lisää suklaata varastoon! ;) Tai ehkä ihan vain koulutöiden kimppuun! Koulu yli tulvien!

Uf wiederluege!

Päivä Zürichissä

Eilen oltiin käymässä Zürichissä. Lähdettiin kymmenen maissa menemään junalla ja matka kesti noin tunnin ja vartin. Ilma oli mukava, aurinko jaksoi vähän lämmitellä vaikka muuten olikin hieman karua kun puissa ei ole lehtiä. Ihan nätti kaupunki, vähän niin kuin Lyon pienoiskoossa :).

Asemalla käytiin ensiksi turisti-infossa hakemassa kartat ja sitten lähdettiin kävelemään pitkin Bahnhofstrassea. Kymmenen minuutin kuluttua bongasin ensimmäisen Starbucksin ja mentiin sitten sinne istuskelee ja suunnitteleen päivää. Caramel Macchiato Venti ja mustikkamuffinssi, ei paha!

Sieltä lähdettiin sitten pitkin joen rantaa ja vanhaa kaupunkia. Käytiin katsomassa se iso kellokirkko ja sitten Fraumünster -kirkko, siitä jatkettiin risteilysatamaan, josta lähtee lauttoja kiertelemään järveä. Siellä oli paljon joutsenia ja muita lintuja, sellaisia harvinaisia mitä ei Suomessa ei helpolla näe. Aika vekkuleita, yhetki uikut vai mitkälie sukelteli vaan ja näki kun ne sai kalasaalista!

Sieltä jatkettiin sillan yli Oopperatalolle ja sitten takaisin ylös mistä oltiin tultu. Nähtiin elokuvateatteri ja katottiin siitä näytösaikoja ja päätettiin mennä katsomaan Liisa Ihmemaassa puoli kolmelta toiselle puolelle kaupunkia. Otettiin ratikka ja saavuttiin sinne joku 20 minuuttia ennen näytöksen alkamisaikaa. Lippuostos oli todella huono kokemus, se lipunmyyjä oli niin hapan!! Me pyydettiin ihan kiltisti saksaksi (!) kaksi opiskelijalippua ja sitten se alkoi siinä papattaa jotain 3d-laseista ja sellaista. Kyllä se siinä mutta sitten kun alettiin maksaa ja säädettiin siinä rahojen kanssa niin voi kääk, tää hemmo ihan kuuluvasti huokaili ja pyöritteli silmiään ja oli siis niin tympeä! Tosi raivostuttavaa, siinä oli toki muutakin jonoa, mutta ei nyt voi olettaa että tämmöset ulkomaalaiset osaa kaiken ekalla kerralla. Ei kyllä tee mieli mennä sinne uudestaan. Finnkino rules!

Ja sitten nämä taavit!! Elokuvaa oli kestänyt tunnin verran kun yhtäkkiä filmi meni poikki ja valot saliin. Siis nämä pitää täällä elokuvissa jonkun tauon, kesti varttitunnin ja oli kyllä niin turha sillä ite elokuva kesti sen jälkeen enää vaan vajaan tunnin. Siis mikä näitä vaivaa?!?!? Ikävä Suomen elokuviin.. me tiedetään miten näitä asioita hoidetaan!!

Leffa oli kuitenkin hyvä :). Onneksi. Sen jälkeen palattiin takaisin rautatieasemalla ja käytiin syömässä Mäkissä. Sitten lähdettiin vielä uudestaan kävelemään vanhaan kaupunkiin sekä sitten vielä joen toiselle puolelle se osuus mikä oli jäänyt näkemättä kun oltiin lähdetty sinne elokuviin. Todella eloisia ja kauniita pikkukatuja, täynnä kauppoja ja ravintoloita. Näyttivät kyllä niin kivoilta kaikki ja siellä on varmasti tosi kiva kierrellä sitten vähän keväämmällä kun on lämpimämpää.

Kävin vielä Starbucksin kautta ja sitten kipsutettiin takaisin asemalle ja pienen hakemisen jälkeen päästiin oikeaan junaan. Churiin päästiin joskus ennen yhdeksää :). Oli kyllä kiva reissu, pitää lähteä käymään uudestaan :) seuraavan kerran vajaan kolmen viikon kuluttua!

Kuulumisiin!

Rankkoja aamuja... Rankkoja treenejä :)

Tällä viikolla ei ole oikeastaan tapahtunut mitään muuta kuin että olen onnistunut yllättämään itseni äärimäisyyksiin viedyllä aamutehokkuudella. Tai reagointikyvykkyydelläni epätoivoa aikaansaaviin kellonaikoihin.

Ti-Pe mulla alkaa koulu 8.15 aamulla. Koulu sijaitsee vajaan kilometrin päässä ja kello mulla on kyllä soimassa jo seitsemältä. Jostain syystä kuitenkin kahtena viimeisimpänä aamuna on ollut niin uuvuksissa, että olen melkein onnistunut myöhästymään.

Eilen heräsin 07.59. Koulussa olin puettuna ja meikattuna oikeaan aikaan, varttia yli. Kiitos pyörän, jolla polkaisee tuon matkan tosi vikkelään. Jes, ajattelin että tehokkaammaksi en enää voisi tulla. Erehdyin kovasti. Tänä aamuna näet heräsin sitten 8.01 ja olin koulussa 8.12 jälleen puettuna, meikattuna ja lisäksi olin ehtinyt laittaa piilaritkin silmiin. Kello 8.13 sain tietää, että aamutunnit oli peruttu. Shit happens.

No mutta eipä tässä mitään, ihan kiva saada tämmönen vapaapäivä. Saa ehkä levähdettyä niin ettei tartte sitten huomenaamulla nukkua niin pitkään :). Oon ollut kovin aktiivinen kuitenkin nyt viikolla. Tiistaisin koulun jälkeen on tarjolla opiskelijoille ilmainen kickboxing-jumppa ja olin tällä viikolla siellä heilumassa pienestä jälkinuhasta/yskästä huolimatta. Eilen samaan kellonaikaan oli sitten BodyShape-tunti... Auts. Jo siellä tunnilla kävi mielessä että huomenna ei varmaan sitten tarvitse kävellä yhtään! Tämä ohjaaja veti siellä jotain kyykkyjä sadan toistoissa ja reidet oli IHAN tulessa!! Mutta oli kyllä hauskaa :D

Tänään on tiedossa Obere Au, mennään uimaan sinne taas :). Täällä satelee lunta, ei takatalvi meinaa hellittää. Mutta mikäpäs tässä, ehtii harrastelee lumilajeja vielä tässä ja kokeilee sitä lumilautailua vihdoinkin!! Opettajan metsästys on vielä vaan käynnissä :/!!

Kuulumisiin <3!

Spassa 4 frangilla ja kelkkailua hurjalla nopeudella alas vuorenrinteitä!

Hei!

Täällä on ollut oikein monipuolinen ja antoisa viikonloppu :). Jo perjantaina alkoi sadella lunta, mutta lauantaiaamuna lumen tulo oli jotain hurjaa. Koko Chur muuttui aivan valkoiseksi ja lunta oli jalkakäytävillä useampi sentti! Ja niin kun jo luulin että kevät olisi tullut jäädäkseen ja tulikin tällainen takatalvi. Mutta eipä tuo mitään, talvi on ihan kiva.

Lauantaina päätettiin lähteä käymään Obere Au -nimisessä uimahallissa, joka on noin varttitunnin päässä pyörällä. Sisäänpääsy opiskelijalta maksoi 4 frangia eli ei hinta eikä mikään. Sen takia olikin todella yllättävää minkätasoinen paikka se oli. Sisällä on kolme allasta, yhdessä on uimahyppytelineet, yksi on uimista varten ja kolmanteen laskee liukumäki. Näiden lisäksi on lämmin ulkoallas, jossa on kaikenlaisia vesiporejuttuja sekä Aquarium-luola, jossa on akvaario ihan altaan vieressä (ekaks luultiin että siellä on käärmeitä, mutta ihan kaloja siis vaan :D). Oli kyllä uskomaton tunne lillua siellä lämpimässä vedessä ilman ollessa todella viileää, taivaan ollessa sininen lumisateen jälkeen ja kaiken ympäristön ollessa ihan lumen peitossa! Niin luksusta :D

Tänään sunnuntaina päätettiin lähteä suomalaisvoimin puolentoista tunnin päässä olevaan Bergün-Preda -kyliin, jossa on kelkkailurata. Juna meni UNESCO:n maailmanperintöreittiä pitkin, eli monen akveduktisillan yli. Eihän niitä tietenkään junasta nähnyt, huomasi vain että mentiin todella korkealla ja vieressä jyrkkä syvä pudotus tyhjyyteen. Hienoa!

Itse kelkkailu sitten, voi jee!! Siis ehkä hauskinta ikinä! Kelkat ovat siis hyvin peruslaatuisia, puisia, kaksi jalasta ja istut siinä päällä ja jarrutat jaloilla sekä pidät ohjaksista kiinni. Ja voi sitä VAUHTIA!!! Tuolla Schlittelweltissä eli kelkkailumaassa oli kaksi rataa.. Toinen oli noin 6 kilometriä pitkä, leveä ja loiva (vaikka vauhti kipusikin huikeuksiin silti) ja toinen, jonka alkuun mentiin pitkän matkaa tuolihissillä oli jyrkkä, vauhdikas, monia käännöksiä, pomppuja sisältävä ja kapea rata. Mä rakastin niitä molempia, mulla ei ole pitkään aikaan ollut niin hauskaa :D hahaa... Se vauhti oli vaan jotain niin huikeaa, siinä on vain hyväksyttävä ettei pysty kunnolla jarruttamaan saatika ohjailemaan sitä kelkkaa, antaa rinteen vain viedä ja nauraa riemusta :D. Me mentiin se pitkä loivempi rata kahdesti ja tuo jyrkkä rata kolmesti :). Voi että, se oli hauskaa!!

Alempana on kuvia kelkkailusta :D Tätä tulen kyllä kaipaamaan Suomessa!

Kelkkailu-kuvia!

Näköalat jyrkän laskun huipulta



Mutkissa pysähdyttiin ottamaan kuvia :D



Vauhdin hurmaa!



Kelkkailurinne



Kelkat ja upeat maisemat :)



Minä ja akvedukti taustalla



Kuumalla kaakaolla :)



maisemat

>

akvedukti metsän keskellä, sen alta mentiin kelkalla ja sen päällä junalla, joka vei radan alkuun

Kuvia pyöräretkeltä ja alppitorvesta

Tässäpä hieman lisää kuvia. Ensimmäisenä on sieltä vaihtareille järjestetystä sveitsiläisillalliselta elämyskuva siitä kun kokeilin alppitorvea :). Ihan mukava mutta hieman iso! Tuo jäbä oli se muusikko ja unohtui mainita, että alppitorviosuuden jälkeen hän myös jodlasi meille! Se oli kyllä aika hienoa, vaatii korkeaa ääntä ja kykyä tehdä ihme loikkauksia ja nielauksia siinä äänenmuodostuksessa. Vau.

Loput kuvista ovat viime sunnuntaiselta pyöräretkeltä :).




Alppitorvea töräyttelemässä



Domat/Ems vasemmalla edessä ja Chur sitten yläoikealla



Pyörätie



Rhein



Hieman maanvyörymiä tuolla vuorenrinteillä



Hieman jyrkkää

Sveitsiläinen ilta ja kelkkailua pilkkopimeässä

Tämä viikko on sujahtanut aika nopeasti. Sunnuntaina sain yhden taas ei-niin-hyvän idean ja lähdin pyöräilemään Churin ympäristössä. Ilma oli viileähkö ja välillä vähän ripsoi vettä, mutta oli kyllä hienoa päästä menemään tuolla vuoren rinteillä. Nousut oli ihan hurjia mutta niin oli myös alaslaskut! Sai etäisen käsityksen Tour De Francen alppiosuuksista ja huhhei, eihän toi ollut siis mitään niihin verrattuna... Rispektii pyöräilijöille!

Tuloksena tästä pyöräilystä sain sitten flunssan, jota olen potenut koko viikon. Tauti lähti liikkeelle hieman kummallisesti, sillä ensin tuli kurkkukipu ja yskä ja vasta keskiviikkona iski nuha kunnolla päälle. Tosi raivostuttavaa! Varsinkin kun on ollut ohjelmaa paljon ja on tosi tylsä tehdä mitään näin puolikuntoisena. Eli siis mitä jälleen kerran opin, kevätilma ei ole lämmintä ilmaa! Pukeutukaa kunnolla... ilmasto on katalaa.

Tiistaina oli yhden Simonin synttärit. Se on Michaelin hyvä kaveri ja vaikka Michael ite oli Zürichissä niin me sitten kuitenkin mentiin sen luo pikku synttärijuhliin. Käytiin ostamassa Migrosista kokoelma pääsiäissuklaamunia ja -pupuja. Siis tämä näiden pääsiäisvalmistelu on jotain aivan käsittämätöntä. Kaupat on ihan täynnä pääsiäismunia ja erilaisia suklaahärpäkkeitä. Siellä menee ihan sekaisin ja erikoisuutena näillä on vielä sellaiset värjätyt kananmunat, jotka on siis ihan oikeita ja valmiiksi keitettyjä mitä erilaisimmissa väreissä :). Mutta rai-ruohoa nämä ei tunne. Hyvä kun selitin sitä Saralle: "ummm... well, one of our Easter traditions is that we grow grass" "You grow grass?? A real grass? ...Why?".

Keskiviikkona oli koulun järjestämä Swiss Night vaihto-oppilaille ja heidän tuutoreilleen. Aluksi sellainen muusikko esitteli meille alppitorven ja soitteli meille joitain lurituksia (tai no töräytyksiä lähinnä :)) ja sitten mekin saatiin kokeilla. Mäkin kävin ja ei se ääneen tuottaminen nyt niin hankalaa ollut, eri sävelet onkin sitten toinen juttu. Mä kans melkein rikoin sen arvokkaan alppitorven. Niitä oli kaksi kappaletta ja yks Christine ja mä mentiin sitten yhtä aikaa ja ensin Christine vähän kolhi omansa kanssa ja sitten seuraavaks huomasin että mulla oli enää se suukapula sormissa ja se ite putki (no siis anteeks, TORVI) tipahti lattialle!! Ääk, niille ei käyny mitään onneksi, mut se hieman kalvennut muusikko sitten mainitsi kun oltiin palattu paikoillemme että hinnat tommoisille massiivisille alppitorville kieppuu siellä 2500-3500 frangin paikkeilla. Ei olis sitten voinut mainita sitä aikaisemmin niin olisin poistunut sieltä salistakin jo valmiiksi!! Heh, mut ei siis onneks käynyt mitään.

Illalliseksi me saatiin racclettea (jam!) ja muita sveitsiläisiä herkkuja. Rivellaa, näiden jotain maitohiukkasista tai jostain atomeista tehtyä limsaa ja... no siinä se oikeastaan olikin. Lopuksi oli tietovisa, meidät jaettiin kahteen ryhmään ja aina vuorotellen yksi jäsen meni joko piirtämään tai näyttelemään jonkin sveitsiläisen aiheen, jotka nämä koulun kv-tyypit oli kirjoittanut lapuille. Ensin puolen minuutin ajan sai oma joukkue arvata ja seuraavat 10 sekuntia toinen joukkue. Meidän joukkue voitti!! Ja palkinnoksi saatiin Tobleronea :)

Eilen torstaina oli koulun oppilaskunnan järjestämä vuotuinen retki Jenaz-nimiseen pikkukylään n. 45 minuutin matkan päähän Churista. Sinne piti ostaa liput jo viikkoa aikaisemmin ja kyseessä oli Schlittelplausch tai jotain vastaavaa eli kelkkailurieha tai jotain vastaavaa. Sinne mentiin illalla, juna lähti vähän jälkeen kuusi ja Jenazin asemalta jatkettiin ylös, ylös ylös vuoren rinnettä ainakin joku 10 kilometriä. Bussimatka oli TOSI jännittävä, oli tosi pimeää ja vain ajovalojen loisteessa näki kuinka kapea ja huonossa kunnossa se sohjoinen tie oli. Ja vuoren reuna oli niin lähellä koko ajan. Mutta perille kuitenkin päästiin ja siellä meitä kestittiin fonduella! Oli kyllä mukavaa, tosin Michaelin valmistama fondue oli parempaa. Sen jälkeen käytiin iglu-baarissa, joka oli rakennettu ravintolan viereen, mutta ei se kyllä mikään ihmeellinen ollut. Tulisivat katsomaan Kemin lumilinnaa!

Mä ja Alli lähdettiin ihan ensimmäisinä alas sillä haluttiin lähteä takas jo 11 bussilla koska seuraava lähti vasta puoli yksi. Itse kelkkailurataa oli alkuperäisen 8km sijaan laskettavissa vain noin 4 km mutta huh vaan, oli sekin kyllä suoritus. Tämä rata näet ei ollut valaistu... ja sillä kelkalla kyllä pääsi kovaa, mutta ongelma oli ettei tosiaan nähty paljon mitään eteenpäin. Tienreunalla oli tasaisin väliajoin keppejä mutta ei niitä siinä hämärässä helposti bongattu. Mä kyllä tykkäsin siitä, mutta tosiaan.. valaistus olis ollut tosi kiva. Päästiin kuitenkin bussille turvallisesti ja Churiin kanssa. Ajateltiin tänä viikonloppuna lähteä yhteen toiseen kuuluisaan kelkkailupaikkaan, siellä on tosi pitkä rata ja matka täältä sinne kestää puolitoista tuntia. Paikan nimestä en ole ihan varma mutta siis joku Sledger's World se on :) ja valoisalla vielä niin johan lähtee!

Ilma on viilennyt täällä hieman, miinusasteita ja lunta sateli eilen jopa täällä Churissa. Aika jännä nähdä tänääkin kuinka näkyy sinistä taivasta mutta silti leijailee hiutaleita maahan :)

Kuulumisiin!