Kesäkuun kuulumisia ja Montalinin valloitus!

Heippa taas pitkästä aikaa!

On tämä nyt vain kummallista. Koko alkukuu oli aikaa bloggailla mutta eihän tämä tahti kuin hidastu vain! Mutta ei silloin kyllä mitään tapahtunutkaan oikein.. No silloin tiistaina, toisella lukulomaviikolla, tehtiin vaihtareiden kanssa iltaretki Cresta-alppijärvelle. Siellä vietettiin iltaa, paistettiin makkaraa ja mä tein lettuja koko porukalle. Tarkoitus näet oli tuoda jotain jokaisen kotimaasta, mutta ei kovin moni kyllä tuonut mitään :P. Mä vein salmiakkia, viimeisen pussini ja söin lähes kokonaan itse :D no jotku tykkäs, jotku ei.

Sitten viime viikolla alkoi koeviikot. Mulla oli yhteensä 7 koetta ja siinähän nuo menivät. Harmaita hiuksia tuotti hullut esseekokeet, 6 laajaa kysymystä tyyliin "miten loisit maailmanrauhan" ja vain 2 tuntia aikaa... Kyllä siinä sitten kirjoittikin, haluttiin pohditsevia vastauksia mutta mitäs siinä pohdit kun pitää jo kirjoittaa puolikkaatkin ajatukset paperille, että ehtii. Huhhuh, onneksi ovat ohi!

Kahtena iltana oli lisäksi parit ryhmäillalliset ja oli kyllä mukavaa. Ensimmäisellä oltiin meidän yrittäjyyskurssin ryhmäläisten kanssa italialaisessa syömässä ja seuraavana päivänä cross-cultural comptenece -ihmisten kanssa Tapas/wokki -ravintolassa. Kivoja paikkoja, varsinkin wokkipaikka oli aika erikoinen, siellä oli lappuset mihin kirjoitettiin omat nimet ja sitten alapuolisesta listasta ruksittiin mitä ainesosia haluttiin wokkiin :). Vautsi vau!

Lisäksi torstaina 24.6. kävin lävistyttämässä korvani. Jotenki nöyryytetty ja häpeällinen olo, kun olen ollut niin kauan niitä vastaan. Jotenkin sotii mun periaatteita vastaan vaikka korviksia olenkin miettinyt jo pitkään. Ihan tyytyväinen olen, vaikka jotenkin kauhean epäpuhdas ja moraaliton olo nyt :(. Höh.

Viime lauantaina lähdettiin osan vaihtareista ja muutaman sveitsiläisen kanssa Cauma-järvelle tuonne Flimsiin. Se on suurempi alppijärvi kuin tuo aikaisempi Crestasee ja aivan huikea paikka. Keskellä oli saari ja siitä lähti sellainen kallio, josta pystyi hyppäämään veteen, pudotus joku 4-5m ja pakkohan sitä oli kokeilla. Vesi oli kirkasta, sinisen turkoosia ja mukavan lämpöstä. Hah, tosin taisin olla ainoa joka ajtteli niin. Muut lämpimien maiden ihmiset oli ihan kauhuissaan. Uitiin sveitsiläisten Kerstinin ja Walterin kanssa koko järvi ympäri ja oli kyllä todella ihanaa, yksi parhaimmista ja mukavimmista muistoista! Myöhemmin vuokrattiin vielä pari polkuvenettä ja niiden kanssa kruisailtiin järvellä ennen kuin oli lähdettävä takaisin Churiin. Oli kyllä mukava päivä!



Sunnuntaina lähdin vaeltamaan tuonne vuorille. Ollut sellainen kasvava paniikki, että apuva kohta lähden pois täältä vuorien keskeltä, NYT niistä on nautittava! Lähdin siis sunnuntai-aamuna puoli kymmenen aikaan kipuamaan Mittenberg-nimiselle vuorelle. Pääsin sinne 11 maissa ja loikoilin siellä evästellen noin tunnin verran. Mittenberg on 1102 metrin korkeudella (Chur 595m) ja siellä on niittyjä, jotka ovat ilmeisesti lehmien laidunmaita. Nyt siellä ei ollut märehtijöitä paikalla, mutta ohjetaulut kuitenkin luin ennen kuin menin sinne alueelle, että miten niiden kanssa tulee käyttäytyä. 12 maissa aloin kipuamaan ylemmäs. Muutama paikallinen kaveri olivat kertoneet mulle Montalinasta, kauniista huipusta ja jonne kipuaminen kestäisi noin 4 tuntia Churista. En löytänyt sitä kartasta, joka mulla oli mukana (myöhemmin kävi ilmi, että koko huippu oli kartan ulkopuolella!), mutta lähdin kipuamaan viittojen mukaan ylemmäs. Pian alkoi vastaan tulla myös kylttejä, jossa luki tämä Montalin ja niitä seurasin noin tunnin verran, jolloin löysin kyltin jossa matkaa huipulle oli vielä 2 tuntia. Pääsin Mittenbergin päälle ja voi hyvänen aika! Tulin alppiniityille, maailman katolle ja ehkä kauneimmille kukkaiskedoille tämän maan päällä! Siis kuvitelkaa, sininen taivas, upeat maisemat, polku joka kiemurtelee aurinkoisten niittyjen poikki. Niittyjen, jotka olivat täynnä mitä erilaisempia kukkia, jokaisessa mahdollisessa värissä… Keltaisia, liiloja, oransseja, punaisia.. Kullervoja, apiloita, valkovuokkoja. Mä olin niin onnellinen siellä, nautin täysin siemauksin siitä pienestä paratiisista, omasta ajasta ja luonnosta. Melkein aloin laulaa ja kirmata siellä kuin Maria Sound of Musicista! The Hills are alive with the sound of Music!



Mittenberg



Minä Mittenbergillä :)



Alppiniitty <3



Maisemat!

Lopulta pääsin kohtaan, josta näin Montalinin… Ja se oli niin iso ja niin kaukana.. Mutta periksi en voinut antaa! Huipulle johti sininen reitti, joka on tavallisia punaisia reittejä aika paljonkin vaativampi. Myönnän, että oli aika typerää lähteä sitä yksin ja kokemattomana menemään, mutta olin todella varovainen ja pysähtelin usein ja ryömin eteenpäin neljää raajaani käyttäen. Ja lopulta, vähän vaille kolme, pääsin huipulle! USKOMATON FIILIS! Montalin 2266 metriä! Montalin – minun Everestini!



Montalin



Huipulla!



Chur Montalinilta





Korkealla!

Siellä oli pari muuta vuorikiipeilijää/vaeltajaa myös ja hetken päästä alkoivat tehdä lähtöä. Mies pysähtyi mun kohdalle ja alkoi jutella mulle ja vaihdettiin pian englantiin. Hän kysyi, että olinko tullut sinistä reittiä pitkin ja mitä tykkäsin siitä. Sanoin, että olihan se vähän jyrkkä ja kivinen mutta takaisin olisi mentävä koska mun oli päästävä Churiin. Siihen se mies sanoi, että häntä vähän epäillyttäis mun lenkkarit ja suositteli ottamaan toisen reitin Maladersiin (pieni kylä Churin lähellä), jonne menisi vain puoli tuntia pidempään mitä sitä sinistä reittiä.

No, meikä lähti sitten painelemaan sitä pitkin kolmen jälkeen ja huhheijaa… Jos nousu on kovaa niin on kuulkaa myös laskukin! Noin tunnin jälkeen alkoi tuntua reisissä, pohkeissa ja polvissa oikein kunnolla, mutta minkäs tein! Reitti oli kuitenkin mahtavasti viitoitettu ja pääsin vihdoin Maladersin puoli kuudelta. Aivan herttainen pieni sveitsiläiskylä, täynnä puisia lammaspaimenmaisia taloja, söpöjä kaltevia kujia, aivan mielettömän pieni ja idyllinen kylä! Niin sveitsiläinen!







Suuntaviittoja, Maladers 1000m









Tiesin, että sieltä menisi busseja Churiin, mutta kun löysin pysäkin niin sain vain todeta että sunnuntaisin seuraava bussi menisi vasta kello yhdeksältä. Voi eikä! Eikun vain kävelemään vähän LISÄÄ! Sain todeta kyltistä, että Churiin olisi tunnin ja vartin matka ja siitähän sitten vain… Kämpillä olin kello seitsemältä illalla, eli olin ollut liikenteessä sellaiset 9,5 tuntia ja kyllä vain tuntui jaloissa! Ja tuntui myös seuraavana päivänä.. Siis jalat tohjona, olkapäät palaneet ja mieli niin mustana noita vuoria kohtaan, ettei mitään rajaa :D!

Mutta täytyy kyllä myöntää, että oli hieno kokemus! Alppiniityt, Montalin ja koko päivä itsessään. Hieno hirmuinen päivä todellakin!



Tuolla minä olin!

Mun viimeinen koe oli viime torstaina ja saman päivän iltana Milla tuli sitten mulle vieraaksi viikoksi. Ollut niin mukavaa kun on joku tuttu täällä, ollaan tutustuttu Churiin, shoppailtu, katseltu leffoja ja käyty vähän tuossa vuoren rinteellä. Huomenna olisi tarkoitus mennä Brambrüschille (1595m), mutta ihan siis tuolla Churin Bergbahnilla eli gondolihissillä. Jou! Eli vuoret ovat kivoja taas.

Reilu kaksi viikkoa ja olen takaisin Suomessa, huikeaa!

Bis Bald!

Kuvia lisätty..

... kahteen edelliseen päivitykseen. Valitettavasti, Iina, kuvat spätslistä vielä uupuvat :D. Kaikki on syöty enkä kehtaa kaupassa kanniskella kameraa. Luulevat vielä turistiksi!

Tässä nätti kuva aurinkoisesta Churista kuitenkin :). Bis Bald!

Kesäloman alku kummittelee..

Heippa pitkästä aikaa!

Ensin oli vain kiire, ettei ehtinyt ja sitten päiviteltävää alkoi kasaantua niin, ettei enää jaksanut ryhtyä. Mutta nyt härkää sarvista kiinni ja päivittelyä viime viikkojen tapahtumista (vaihtoehtona kun on siivoaminen ;))

Tosiaan, viimeksi kun päivittelin, koulua oli edessä enää kaksi viikkoa. Ne olivatkin kovin kiireiset koska oli paljon ryhmätöitä ja esityksiä ja sen sellaista. Rasittavaa puuhaa, mutta suht kunnialla sain kaiken suoritettua.

Seuraavassa on kuvailu tapahtumista mun eräältä lenkiltä, ja kyllä, erinäiset henkilöt (äippä ja tätsy) saattavat nyt tunnistaa tämän sähköposteista, jotka olen lähettänyt. Voi voi, omat kirjoitukseni jaksavat aina ilahduttaa, joten pistetään juttu kiertoon ;).

"Keskiviikkona olin tosi jännällä lenkillä! Oli satanut ja polulla oli ihan hurjasti alpine lizardeja eli salamantereita!! Semmosia mustia ja limaisia! Sitten näin hulluna etanoita ja järkyn kokoisia kotiloita sekä ohitin myös lammaslaitumen, jossa oli hyvin epäileväisen näköinen päkäpää, joka vahtas mua kun menin matkoihini. Kauhistuttavin osuus tuli kuitenkin vasta tämän jälkeen. Olin uudella reitillä ja yhdessä vaiheessa tulin lehmälaitumen reunalle. Laidunta reunusti sellainen metallilanka joka oli viritetty puutolppien varaan ja siellä oli joku parikymmentä lehmää märssyämässä heinätuppoja. Yksi niistä äkkäsi mut kun tulin siihen "aidan" lähelle ja pian myös toinen siinä vähän kauempana. Ne kyttäsi mua vähän aikaa leuat loksuen ja sitten tämä eka alkoi astella mua kohti ja pian myös se toinen, eka päästi oikeen möreän muuauksen ja kas, koko lauma kohotti päänsä ylös ja TUIJOTTI mua! Eikä siinä vielä kaikki, ne lähti yksissä tuumin mua kohti ja kauimmaiset oikein otti laukan alle.. Sellainen lehmäaalto eteni mua kohti muuaten! Mäkin aloin melkein muuata, mutta onneksi kans juoksin nopeampaa... mukava alamäki siinä sitten vaikkakin kuulin lehmänkellojen kalkkeen pitkälle eteenpäin ja pälyilin koko loppumatkan olan ylitte, että jospa ne oli mun perässä! Ei olleet onneksi :D että kaipa jäivät sinne sitten... Oudot sveitsiläiset lehmät!"

Myöhemmin sain kuulla, että olin ilmeisesti ollut liikkeellä ruokinta-aikaan tai vastaavaan ja ne lehmät olivat ilmeisesti sen takia innostuneet niin kovasti. Huhhuh.

Perjantaina käytiin Allin ja Vesan kanssa paikallisessa ravintolassa, Zollhaus Bünderstubessa syömässä. Vesa näet lähti sitten seuraavalla viikolla jo Suomeen lopullisesti, sillä petturilla alkoi työt ja sai järjestettyä niin, että saa tehtyä kokeetkin Suomessa *köhepistäköh*. Ravintola oli oikein tosi sveitsiläinen ja sievä, mutta ei sitten otettu mitään paikallista kun olisivat lähinnä ilmeisesti olleet jotain kylmiä makkaralautasia :D. Ihan perinteisiin annoksiin päädyttiin, paitsi että minä päättämättömänä sitten tilasin jonkun tarjoilijan suositteleman annoksen... jotain lihaa se oli Cafe de Paris -kastikkeella :D. Vesa ja Alli tilasivat molemmat kana-annokset ja heille tuli ihan normaalilla tavalla, hienosti kootut lautaset jossa kaikki vihannekset ja muut lisukkeet oli oikein taiteellisesti leikattu. Sitten tuli mun annos... No siis ensinnäkin se tarjoilija oli jo aikaisemmin pamauttanut pöytään jonku lämpömetallilaatikon, jonka päälle se asetteli mun leikatut kasvikseni lautasella, sitten siinä oli tyhjä lautanen, jolle se PAISTINPANNULTA siirsi sen mun pihvin siihen ja lorautti kastikkeet päälle. Sen jälkeen se kaapi muutaman porkkanan ja parsakaalin siihen sen viereen ja asetteli siihen mun nenän alle. Vaikuttavaa. :D No heh, ihan hyvää se oli ja näytti paremmalta kun laitoin sitten loputkin niistä vihanneksista siihen lautaselle sen tarjoilijan mentyä matkoihinsa. Outoja nämä sveitsiläiset :D. Hyvää oli, namnam.



Vesa oli ostanut aikaisemmin päivällä hienon sveitsiläisen kellon. Kyllä se vaan kiilteli ja oli paljon ominaisuuksia :D. Eikö olekin hieno!



Viimeinen kouluviikko oli ja meni, mutta viikonloppuna vasta riemu ratkesi! Maaria oli tullut käymään täällä Sveitsissä katsomaan poikaystäväänsä Marcoa, joka asuu Zufikonissa, joka on Zürichistä n. 40 min junamatkan päässä. Heitä lähdin sitten tapaamaan lauantaina ja sain jäädä yöksi Marcon ja sen vanhempien kotiin sinne Zufikoniin. Oli niin mukava nähdä Maariaa pitkästä aikaa!! Illalla grillailtiin joen varrella ja oli kyllä ihana ilta, aurinko paistoi ja lämmintä oli! Marcon isä haki meidät ja näytti siinä vähän Bremgartenin kaupunkia (,joka on siis ihan kiinni Zufikonissa) ja näytti kyllä todella idylliseltä. Puhelin hänen ja sitten Marcon äidin kanssa jonkun verran saksaa (mm. käytin kaikki mahdolliset sveitsinsaksan ilmaisut, jotka vain tiesin. Monta kertaa) ja kiittelin kovasti, että majoittivat mut heille. Illalla katsottiin Maarian ja Marcon kanssa leffaa, Pirates of the Caribbean: The Curse of the Black Pearl - aina yhtä hyvä! Aamulla Marcon isä oli valmistanut huikean aamiaisen; leipää, juustoja, hedelmäjugurttia, graavilohta (kalaruokia on niin ikävä, täällä on kaikki niin kallista ettei kehtaa ostaa muuta kuin purkkitonnarii :P) ja siinä sitä istuskeltiin koko porukalla pitkä tovi ja juteltiin paljon kaikkea. Myöhemmin kuulin Maarialta, että Marcon vanhemmat olivat tykänneet musta kovasti :) hih. I'm liked! Oikein tosi mukava perhe, toivottavasti tulevat käymään Suomessa joskus niin voisi nähdä taas uudestaan. Sain jopa heiltä Bremgartenilaista suklaata, namnam, tummaa ja oikein herkullista.








Nälkä! Grillaanu, oi ruoka!


Grillasin vaahtokarkkeja ekaa kertaa ikinä :)


Söin grillattuja vaahtokarkkeja ekaa kertaa ikinä :D hankalaa puuhaa!



Aamiaisen jälkeen lähdettiin kiertelemään Bremgartenia. Aivan upea keskiaikainen kaupunki, hyvin saksalaistyylinen, kaunis ja pittoreski kuin mikä! Sen jälkeen otettiin juna Zürichiin, mutta ei tehty oikein muuta kuin käytiin ostamassa Sprünglistä Luxenburgerlit ja sitten Starbucksiin frappucinoille. Sitten alkoi taivas mennä pilveen ja kello lähestymään iltaa, niin että hyvästeltiin ja otin junan takaisin Churiin.




Noidan torni! Sinne ne pisti muinaisaikoina noitaepäillyt pelkäämään :(. Hah, ihan niin kuin jotku muurit olisi harrypottereita pidätelleet!







Tämä viikko on sitten ollut ensimmäinen "lomaviikko", vielä ensi viikko ja sitten alkaa puolentoista viikon koerutistus ja sitten Milla jo tuleekin tänne Sveitsiin, jee! Tällä viikolla olen sitten kamppaillut mun ainoan kirjallisen esseen kanssa ja eilen VIHDOINKIN sain sen valmiiksi ja lähetettyä opettajalle. Se oli se yrittäjyyskurssi ja tämä yksilötyö korvaa kokeen. Ei se ollut kuin 10 sivua, mutta jotenkin niin tuskaa kirjoittaa jostain franchisinginsta, sosiaalisesta yrittäjyydestä ja menestyvän yrittäjän pääluonteenpiireistä. Argh, mutta se on nyt ohi ja voi alkaa keskittyä kokeisiin valmistautumiseen! Ahh, ojasta allikkoon? :D

Torstaina Maarian ja Marcon oli tarkoitus tulla käymään täällä kunhan olisivat lounastelleet Marcon isovanhempien kanssa. Hommahan meni sitten näin. Maarialta tuli iltapäivällä viesti, että juna on täällä Churissa vähän ennen kuutta. Viideltä tuli viesti, että radan lähellä oli sattunut tulipalo ja liikenne oli pysähtynyt. Maaria ja Marco olivat sitten joutuneet ottamaan bussia ja junaa ja saapuivat sitten vähän ennen kahdeksaa Churiin. Viimeinen juna Churista lähtee kymmenen jälkeen Zürichiin. Nooh, eipä mitään... Maarialla oli jalka paketissa, joten lähinnä tämä Churin ekskursio koostui siitä että köpöteltiin rauhallisesti vanhaan kaupunkiin, jonka iki-ihana ja ökykallis Gelateria Blu oli vielä auki, siellä nautittiin jätskit ja köpöteltiin ja osittain kannettiin meidän jalkapotilas takaisin asemalle. Oli kuitenkin kiva että pääsivät käymään! Maaria on mun vanhimpia ystäviä ja oli niin ihana nähdä pitkästä aikaa! Kesällä uudestaan :)

Perjantaina oli sitten The Day sveitsiläisille ja kaikille jalkapallohurahtaneille. Siis voi hyvät hykkyräiset sentään, Jalkapallon Maailmanmestaruuskisat alkoivaaaaaaaat! Kun tulin illalla salilta koko kaupunki oli ihan sekaisin koska avaijaiset olivat just käynnistyneet telkkarista. Monessa baarissa oli kisastudiot, yksi ravintola oli oikein pystyttänyt teltan takapihalleen, jossa oli ihan järkkyiso televisioruutu ja joukko ihmisiä kyttäämässä sitä. Autot on koristeltu lipuilla, lippuja ja kisatuotteita on joka paikassa. Jihuu!! :D No ovathan kyllä hienot kisat ja on näitä odotettukin! Suomi voittaaaaaa!!!

... ai mitä? MITEN NIIN meillä ei muka ole joukkuetta siellä???!! :D

Perjantaina olin myös pitkästä aikaa aivan yksin kämpillä! Ja sen kunniaksi päätin sitten grillata Lauran pallogrillillä jonka se oli ostanut viikko sitten pitämiinsä grillijuhliin. Joku oli kuitenkin piilottanut sytytyspalat jonnekin, mutta sehän ei mua estänyt! Reippaana tyttönä ähelsin aikani sanomalehden ja alkomahoolipetroolin kanssa tuossa pytyn vieressä ja kyllähän se lehti syttyi. Ja sammui. Eivät syttyneet kuitenkaan hiilet. Mulla alkoi hiillostua siinä sitten mieliala kun nälkä oli kauhea. Ja sitten, viimeinkin, löysin ne sytytyspalat ja johan alkoi grilli kuumeta. Siinä sitten vietin ihanaa lämpöistä iltaa itsekseni ja herkutellen, ahh... tätä suomalainen kaipaa aina silloin tällöin, ihan vaan itekseen olemista :)

Eilen en saanut mitään aikaan. Ei ku sainpas, kirjoitin sen esseen loppuun ;D. Hehehee ja tänään sitten nukuin pitkään ja nyt pitäisi alkaa sitten tosiaan siivota tässä tuota huonetta. Lajitella kaikki koulumatskut ja katella kuitit läpi jne.

Ensi viikolla olisi tiedossa vaihtareiden matka läheiselle Cresta-järvelle tiistai-iltana, siellä taas grillaillaan. Pitäisi viedä jotain suomalaista sinne, karjalanpiirakkaprojekti on jäänyt kyllä täydellisesti, mutta ehkäpä sitä voisi lettuja paistaa siellä ja laittaa lakkahilloa ja kermavaahtoa päälle. Ja sitten uhrata viimeisen salmiakkipussin arvosteleviin suihin! ;D


Michael Lauran grillipileissä :D Grilli ehti jäähtyä ja urhoollisena sveitsiläisenä Michael auttoi sitten mua ja Allia, tässä vaiheessa hommat ovat vielä hallinnassa, ei mitään paniikkia ihmiset. Hetkiä tämän jälkeen suuri kasa grillihiiliä humpsahti pyttyyn ja liekit olivat komiat! Kiitos kuitenkin Michaelille, grilli jäähtyi täydelliseen lämpötilaan myöhemmin :D, jolloin tosin kaikki grillattava oli jo grillattu, mutta ainakin oli hieno hiillos :D.

Paljon terkkuja ja haleja! Tasan kuukauden kuluttua 13.7. lähdetään Hannan kanssa täältä Churista kohti Italiaa, hui jännitystä :D!!

Ystävä ja aurinko saapuivat viikonlopuksi kylään!

Aurinkoista päivää!

Kesä on viimeinkin tullut takaisin, jihuu! Perjantaina lämpeni viimein ja oli vain niin ihanaa mennä lenkillä metsässä, lämmenneet puut ja raikas luonto tuoksuivat hyvältä - kodilta ja Suomelta.

Lauantai-aamuna lähdin junalla Zürichiin, sillä mun luokkakaveri Karoliina, joka on vaihdossa Innsbruckissa, tuli käymään Sveitsissä. Karoliinan juna saapui

Michael lukee tätä tekstiä, cheeky bastard! (Ollaan Sports Marketing -tunnilla :), Michael on siis mun kämppis ja on ollut Suomessa vaihdossa - intsaili tossa vieressä että ymmärtää tätä :D!)

... saapui 11 jälkeen. Itse olin Zürichissä jo tuntia aikaisemmin, jotta pääsin aamukahville Starbucksiin! Ah ihanuutta :)..

Karoliinan kanssa lähdettiin kiertämään kaupunkia, käveltiin Bahnhofstrassea ja vanhaa kaupunkia ympäriinsä, käytiin järven rannalla ja päätettiin myöhemmin ottaa Kleines Rundfahrt, puolentoista tunnin risteily järvellä. Jatkettiin kuitenkin joen toiselle puolelle, löydettiin Sprüngli-leipomo, josta ostettiin molemmat kolme kappaletta Luxenburgerli-leivoksia (pieniä "hampurilaisen"-näköisiä, mutta siis erivärisiä ja -makuisia kakkusia) ja kolme suklaatryffeliä. Koska tää oli jotain aivan huikeaa (ja kallista lystiä, maksoivat yhteensä jonku yli 6 frangia eli vajaa 5 euroa) niin tässä mun valintani. Luxenbutgerli: vadelma, samppanja ja suklaa (huh, että oli intensiivinen!) ja tryffelit: tumma suklaa, samppanja ja baileys. Sprüngli-liikkeen vieressä oli erään tietyn kahvilaketjun liike ja mentiin siihen terassille nautiskelemaan. Nuo herkut ja päälle Mocca Coconut -Frappucino, voi taivas sentään että oli hemmottelua!











Siitä jatkettiin vanhan kaupungin läpi takaisin rautatieasemalle ja käytiin turistitoimistosta kysymässä missä olisi lähin internet-kahvila, että saataisiin Karoliinan junaliput Churiin tulostettua. Saatiin ohjeet ja suunnistettiin kahvilaan, jossa joku italiano ohjasi meidät koneille. Siinä meni joku viisi minuuttia, saatiin tulostettua ja tää kahvilamikko jutteli meille siinä töidensä ohessa vähän ja kyseli just että osataanko italiaa :). Kerrottiin saksaksi että ollaan vaihto-oppilaita ja sit sanoin ihan lopuksi jotain, että "tutto finito" ja tämä hemmo hymyili eikä veloittanut meiltä mitään!

Siitä jatkettiin sitten takaisin järven rannalle ja hypättiin saman tien lautan kyytiin ja saatiin jopa paikat kannelta. Zürichin järvi on näet hyvin pitkä, mutta aika kapea ja siellä kulkee ihan julkinen liikenne lauttojen muodossa, että ihmiset pääsevät kätevästi toiselle puolelle järveä tai Zürichiin, joka on ihan kärjessä tai pohjalla, Pohjois-reunalla. Järvellä oli paljon liikennettä, polkuveneilijöitä ja purjehtijoita, mikäs siinä ollessa vaikkakin aurinko tietty meni heti piiloon pilvien taakse kun lautta lähti rannasta.





Risteilyn jälkeen tsompailtiin uutta reittiä pitkin juna-asemalle ja sen takana olevaan puistoon. Otettiin arskaa siinä sitten jonku tunnin verran, sielläkin oli paljon väkeä ja oli kyllä mukavaa kun oli niin lämmintä!

Juna Churiin lähti puoli kahdeksalta ja perillä oltiin yhdeksän maissa.

Seuraavana aamuna syötiin rauhassa aamiaista ja katseltiin telkkaria, ennen kuin lähdettiin Obere Auhun uimaan. Ne olivat aukaisseet ulkoalueen nyt tässä toukokuussa ja se oli ihan huisi paikka! Todella laaja alue, vihreitä ruohokenttiä, kaksi valtavaa allasta, kaksi liukumäkeä, grillausalue, uudistetut pukukopit ja vessat.. Oli kyllä niin mukavaa ja lämmintä, joku +24 astetta ainakin! Liukumäet olivat kans niin hauskoja, toinen oli pitkä ja korkealta lähtevä putki, jossa sai selällään ihan hurjat vauhdit ja toinen oli leveä ja lyhyt temppuliuku, niin hauska myös!!



Siellä oltiin johonkin puoli kolmeen asti ja lähdettiin sitten meille ja tehtiin hyvää ruokaa. Spätsli on näiden joku oma spagetti, sellaista pastan tapaista mutta muodoltaa sellaisia möhkäleitä ja pehmeitä. Neljän jälkeen lähdettiin sitten tutustumaan Churin vanhaan kaupunkiin. Käytiin gelatolla ja kierreltiin katsomassa tärkeimmät rakennukset ja myös ihailemassa aurinkoista kaupunkia Mittenbergin rinteeltä. Karoliinan juna takaisin Zürichiin lähti seitsemältä, aivan liian pian! Oli kyllä niin mukava viikonloppu, jotenkin niin outoa ajatella, että täällä Euroopassa on tuttuja ihmisiä ja kuinka vaivatonta matkustaminen loppujen lopuksi on.

Eilen oli helluntain jälkeinen maanantai, eli pyhäpäivä. Mentiin Vesan kanssa päivällä taas Obere Auhun muutamaksi tunniksi. Aurinko on niin kiva ja lämmin! Illemmalla sain juteltua Hannan kanssa taas pitkästä aikaa ja hui että odotan meidän reissua niin paljon! Lontoosta on varmistunut vielä sellainen täydellisyyden huipentuma, että Emma (mun Sunderlandin aikainen kämppäkaveri) tulee käymään siellä silloin kun ollaan siellä Hannan kanssa. Täydellistä! Siitä tulee niin upeaa!!

Kaksi viikkoa vielä koulua jäljellä. Nyt ollaan tosiaan Sports Marketing -tunnilla ja tuo vieraileva luennoitsija on todella tympeä. Iltapäivällä meillä on kulttuurien tunneilla toinen osa viinikulttuuri -teoriasta (saksaksi!) ja sitten iltapäivällä taidetunneilla ekskursio tuolla Churin taidemuseossa taas :). Jepu jee!

Terveisiä ja haleja!

Sateinen viikko, Higa-markkinat ja reissu Saksaan!

Grüezi!

On ollut kiva viikko, erilaista ohjelmaa ja tapahtumaa. Tässä viikkokatsaus :D!

Maanantaina ei ollut saksan tunteja, joten koko päivä oli vapaa. Käytiin illalla elokuvissa katsomassa paljon Oscar-ehdokkuuksia keränneen Precious-elokuvan. Sellainen synkeä draama, mutta kun ei ollut muutakaan englanniksi.

Tiistainan oli viikon ainoa koulupäivä. Aamutunnit olivat todella tylsät, Sports Marketingia. Aihe nyppii sen takia, että se opettaja on ottanut omin valtuuksiin sellaiset säännöt, että kurssin päätyö eli sponsorointisuunnitelman kirjoittaminen tehdään SAKSAKSI. Niin ei saisi tehdä, koska tämä on englanninkielinen koulutusohjelma, mutta kun ne tulee oikeille sveitsiläisille urheilijoille ne suunnitelmat niin ei olisi kuulemma mitään järkeä tehdä englanniksi. Ihan tyhmää, koska eihän tästä nyt sitten saa mitään irti kun ei voi kirjoittaa mitään saatika oikein tehdä mitään muutakaan ryhmässä :(. Ei nuo edes saa tehdä lopputyötään saksaksi vaikka tulisi sveitsiläisille matkailutoimijoille, niin ihan idioottimaista että toi ope on saanut tommoisia erikoisoikeuksia!

Iltapäivällä oli kulttuurin ja taiteen kaksoistunnit. Kulttuurissa käsiteltiin Kiinaa ja sen kulttuuria ja se opettajanaikkonen oli kyllä tosi törkeä! Tai semmoinen päällepäsmäri.. Sillä oli dia, jonka otsikkona oli Kaksi Kiinaa ja meän hongkongilainen vahvistus Helen hyökkäsi siihen kiinni ja sanoi, että ei pidä paikkaansa ja että heille se on todella loukkaavaa puhua kahdesta Kiinasta. Se opettaja tinkasi sitten vaan vastaan tosi epäkunnioittavasti ja ärrh, muutenki se oli kyllä niin ärsyttävä! Siinä tunnin alussa se oikein näytti että hänpä osaa puhua kiinaa ja siis puhui just Helenille jotain, kysyi vissiin että mistä on kotoisin. Ja sitten se "yritti" kai vähän paikata myöhemmin sitä Kaksi Kiinaa -riitaa ja kysyi jotain Helenilta tai lähinnä se kai vaan yritti urkkia Helenin nimen tietoonsa, kun ei se kuunnellut vastausta varsinaiseen kysymykseensä. Ja sitten siinä esityksen aikana kun tultiin Kiinan historian tärkeisiin vaiheisiin ja War Lordeihin eli sotalordien aikakauteen niin tämä siinä paukuttaa "MINUN entinen poikaystäväni, joka oli KUULUISA ROCK-TÄHTI Kiinassa, niin juuri tämän MINUN Rock-tähti POIKAYSTÄVÄNI isoisä oli SOTALORDI!"

Taiteen tunneilla meillä oli kurssityön esitys ja hyihyi, olin esittämässä sitä ja kyllä melkein pallo taas karkas hallinnasta. Hyvä että on ohi, ne meidän ryhmäläiset ei kai oikein pidä meistä kun meidän ryhmätyöskentelyssä oli hieman ongelmia.. Tai sellaisia väärinkäsityksiä ja musta tuntuu että niillä on vähän huono käsitys meistä suomalaisista, vaikka oonkin koittanut paikata sitä koko loppuajan!

Illalla oli sitten meidän toisen kurssin ryhmäläisen kämpillä grillijuhlat! Siellä oli paljon toisen vuosikurssin, eli just näitä taiteen ja kulttuurin, opiskelijoita. Oli kyllä hauskat bileet! Hyvää ruokaa, ostettiin Allin kanssa erilaisii maggaroita ja pihvei ja niitä sitten siinä popsittiin, talon puolesta oli hurjasti erilaisii salaatteja ja sitten jälkkäriks kaikkee nannaa. Tuli juteltua paljon eri tyyppien kanssa, tosi mukavia ja sain jopa yhden lenkkikaverin sieltä! Jee!

Keskiviikko aamuna meillä oli rankka velvollisuus tuolla koulun kv-toimistolla, jossa vaihtareille tarjottiin kahvia ja kroissantteja! Huhhuh, no piti siinä sitten kans jakaa kokemuksia ja mielipiteitä vaihdon kulumisesta, mutta eipä ihmeempää työtä tarvinnut ruokintansa eteen sitten tehdä. Sitten koitettiin Allin kanssa mennä Higa-messuille, mutta koska ne aukesivatkin sitten juuri keskiviikkona vähän myöhemmin niin tultiin sitten meille tekemään saksan esitelmää Uusiutuvista luonnonvaroista. Voi kyllä, siis hyvin hankalasti lähestyttävä aihe ontuvalla saksalla! Sen esitys on huomenna ja sitten sekin on poissa alta :) Illalla katsottiin kuinka Suomi pieksi USAn jäkiksen MM-kisoissa, meillä oli täällä oikein suomalaisporukka sekä Michael jännäämässä ja ekaa kertaa oikein kunnolla sitten tajusin ton lajin viehätyksen. Oli kyl niin jänskä peli!

Torstaista eteenpäin oli sitten loppuviikko vapaata helatorstain ansiosta. Meillä on kans viikon kuluttua helluntain jälkeinen maanantai vapaa. Torstaina käytiin kuitenkin nyt sitten vihdoinkin siellä Higa-messuilla. Ne ovat siis joku tällainen vuotuinen suuri messu täällä Graubündenissä (, jonka englanninkielinen nimi muuten on Grisons -- hieman olin tässä hämilläni muutaman kuukauden kun kuuli molempia käytettävän ja oli sit että tääh, missa ma oon???). Lähinnä kodintekniikkaa, imuroita, pesukoneita, sänkyjä yms mutta oli siellä kans ruokamaisteluita ja joku mehiläiskeskus, missä näytettiin mistä sitä hunajaa oikein saadaan. Sitten siellä oli myös ravintoloita ja kioskeja. Pitkä sellainen reitti, jota pitkin vaaputtiin massan mukana, ei sellainen kuin Suomen tilavat hallimessut, jossa voit risteillä miten mielit. Täällä oli vähän että se on joko nyt tai ei koskaan, sillä vastavirtaan takaisinpäin lähteminen voisi olla hieman tuskaa :). Oli siellä sitten sellainen joku outo osuus kans, semmoinen näyttely missä oli niin kuin puettuja mallinukkeja erilaisissa tilanteissa, pelaamassa golfia/jalista, ravintolassa, puistonpenkillä, soittamassa soittimia... Mikä näissä oli erikoista, että niiden päät olivat eläinten päitä! Lähinnä vuorikauriita ja susia, villisikoja, kala, hanhia, lehmiä... Silleen just erikoinen ja jännä näyttely, kun ne asetelmat olivat sellaisia että jääkarhu saattoi tarjoilla jäätelöä kahdelle lehmälapselle. Lohitarjoilija vie katkarapulautasta vesilinnuille jne. Tässä muutamia kuvia:













Perjantaina ei taas tapahtunut yhtään mitään. Siivoilin vaan huonetta, imuroin ja pesin lattiat sekä pyykkäsin PALJON. Hiukset värjäsin myös, laitoin sellaisen kevytvärin peittämään juurikasvua.. Pitää sitten kesällä laittaa joku oikein kestoväri ennen kuin palaan Suomeen. Illalla kävin salilla ja that's it :).

Higassa saatiin esitteet Insel Mainausta, kukkaissaari tuolla Bodenseellä Sveitsin ja Saksan rajalla. Allin kanssa sitten päätettiin, että lähdettäisiin käymään siellä lauantaina kun eihän tässä muutakaan tekemistä ollut. Otettiin siis juna eilen aamulla yhdeksän maissa Zürichiin ja sieltä sitten Konstanziin, Bodenseen rannalle Saksan puolelle. Saavuttiin sinne kahdeksitoista ja suunnitelmissa oli ottaa bussi aika suoraan sinne Mainau-saarelle, mutta lähdettiinkin kiertelmään vähän sitä kaupunkia ensin. Ei oikeastaan tiedetty koko paikasta yhtään mitään ja olikin huikean yllätys, vanha kaupunki oli tosi idyllinen ja kaikki oli niin HALPAA! Ensimmäiseksi juututtiin yhteen laukkukauppaan ja ostin vihdoinkin olkalaukun, jota olen kaivannut täällä ollessani. Eikä maksanut kuin kympin! Siitä sitten oltiin jatkamassa matkaa kun nähtiin kuinka joku saapasteli ohi boksi kiinalaista ruokaa muassaan. Meille tuli kauhea nälkä sillä sekunnilla ja löydettiin viiden minuutin etsimisellä kivan oloinen kiinalainen ravintola herkullisella buffalla. Siellä sitten syötiin edullisesti ja siihen jopa kuului, että sai ite käydä valitsemassa lautaselle lihaa ja kasviksia ja sitten niiden grill-tiskillä sai kytätä kun kokki kypsensi ja kilautteli lastojaan ilmassa. Oli kyllä huisii! Ruokailun jälkeen jatkettiin takaisin sinne mihin oltiin jääty ja mentiin italialaiseen jäätelöbaariin! Melkein itkettiin kun nähtiin että kolme palloa jätskiä ja keksi siihen päälle maksoi tasan sen verran mitä yksi pieni kämäinen pallo Sveitsissä. Siinä sitten märssyttiin hyvällä halulla niitä kolmea palloa hyytävässä ilmassa, mutta kun halvalla lähti! Tuli niin kylmä, että haettiin viereisestä leipomista kahvit - pieni 1 euro, isompi 1,5 euroa. AARGH! Mä haluan muuttaa Saksaan NYT!









Tämä meidän spontaani reissu oli siis kääntymässä päälaelleen sillä kello oli lähestymässä jo kolmea. Jatkettiin kuitenkin vaan kiertelyä, käytiin kaupungin Münsterissä, joka oli kyllä tosi nätti sisältä. Hauska nähdä miten ovat yhdistäneet modernia tekniikkaa vanhaan kirkkoonsa. Seinät oli nääs valaistu sinipunaisilla spottivaloilla!



Aika pian tämän jälkeen sitten vihdoinkin suunnistettiin bussipysäkille, tai no käytiin kylläkin vielä senkin jälkeen yhdessä kauppakeskuksessa ja otettiin bussi neljän jälkeen vasta sinne Mainau-saarelle. Syy siis minkä takia lähdettiin ylipäätään sinne oli, että siinä esitteessä oli joku mainos jostain Inselfestistä, eli jotku markkinat sielläkin. Ilma oli koko päivän ollut sateinen ja viileähkö, mutta ei se oikeastaan haitannut. Saari oli täynnä tulppaaneita ja ei-kukkivia ruusupensaita, mutta muita kukkia sitäkin enemmän. Oli tosi nättiä ja voi vaan kuvitella kuinka siellä olisi ihana viettää lämmintä kesäpäivää. Itse markkinat olivat suhteellisen pienet ja myivät lähinnä vaan kaikenlaista puutarhatarviketta sun muuta härpäkettä. Käytiin vielä perhostalossakin, jossa oli kosteaa ja tukahduttavaa ja ei oikein saanut mitään kuvia kun kameran linssi meni vain huuruun :) Mutta oli kyllä tosi kauniita perhosia. Otettiin bussi takaisin keskustaan kuuden jälkeen. Konstanzissa mentiin vielä takaisin siihen isoon tavarataloon, jossa käytiin ennen kuin lähdettiin Mainauhun ja käytiin syömässä vähän suolaista ja kierreltiin vielä vähän paikkoja ennen kuin lähdettiin kahdeksan junalla takaisin Zürichiin. Churissa oltiin perillä joskus 11 maissa illalla.



















Nähtiin ILMALAIVA!! Tai semmonen zeppeliini, tosi hämärä kuva, mutta kuitenkin! En edes tienny, että sellaisia on enää ja vitsit se liikkui kyllä sutjakkaan tommoiseksi valaaksi!















Kaiken kaikkiaan oli kyllä huikea reissu! Ilma oli mitä oli mutta spontaanius ja ihanan edullinen hintataso oli jotain niin mukavaa koettavaa! Oli mukava käyttää taas euroja ja kuulla saksaa, jota oikeasti ymmärsi hyvinkin!! Siis voi itku, jos olisikin tuossa parin tunnin päässä toisella puolella rajaa, kuinka paljon enemmän siitä olisi saanut hyötyä! No, mutta täällä on parempaa suklaata. Se korvaa kaiken. Melkein ;).