Sveitsiläinen ilta ja kelkkailua pilkkopimeässä

Tämä viikko on sujahtanut aika nopeasti. Sunnuntaina sain yhden taas ei-niin-hyvän idean ja lähdin pyöräilemään Churin ympäristössä. Ilma oli viileähkö ja välillä vähän ripsoi vettä, mutta oli kyllä hienoa päästä menemään tuolla vuoren rinteillä. Nousut oli ihan hurjia mutta niin oli myös alaslaskut! Sai etäisen käsityksen Tour De Francen alppiosuuksista ja huhhei, eihän toi ollut siis mitään niihin verrattuna... Rispektii pyöräilijöille!

Tuloksena tästä pyöräilystä sain sitten flunssan, jota olen potenut koko viikon. Tauti lähti liikkeelle hieman kummallisesti, sillä ensin tuli kurkkukipu ja yskä ja vasta keskiviikkona iski nuha kunnolla päälle. Tosi raivostuttavaa! Varsinkin kun on ollut ohjelmaa paljon ja on tosi tylsä tehdä mitään näin puolikuntoisena. Eli siis mitä jälleen kerran opin, kevätilma ei ole lämmintä ilmaa! Pukeutukaa kunnolla... ilmasto on katalaa.

Tiistaina oli yhden Simonin synttärit. Se on Michaelin hyvä kaveri ja vaikka Michael ite oli Zürichissä niin me sitten kuitenkin mentiin sen luo pikku synttärijuhliin. Käytiin ostamassa Migrosista kokoelma pääsiäissuklaamunia ja -pupuja. Siis tämä näiden pääsiäisvalmistelu on jotain aivan käsittämätöntä. Kaupat on ihan täynnä pääsiäismunia ja erilaisia suklaahärpäkkeitä. Siellä menee ihan sekaisin ja erikoisuutena näillä on vielä sellaiset värjätyt kananmunat, jotka on siis ihan oikeita ja valmiiksi keitettyjä mitä erilaisimmissa väreissä :). Mutta rai-ruohoa nämä ei tunne. Hyvä kun selitin sitä Saralle: "ummm... well, one of our Easter traditions is that we grow grass" "You grow grass?? A real grass? ...Why?".

Keskiviikkona oli koulun järjestämä Swiss Night vaihto-oppilaille ja heidän tuutoreilleen. Aluksi sellainen muusikko esitteli meille alppitorven ja soitteli meille joitain lurituksia (tai no töräytyksiä lähinnä :)) ja sitten mekin saatiin kokeilla. Mäkin kävin ja ei se ääneen tuottaminen nyt niin hankalaa ollut, eri sävelet onkin sitten toinen juttu. Mä kans melkein rikoin sen arvokkaan alppitorven. Niitä oli kaksi kappaletta ja yks Christine ja mä mentiin sitten yhtä aikaa ja ensin Christine vähän kolhi omansa kanssa ja sitten seuraavaks huomasin että mulla oli enää se suukapula sormissa ja se ite putki (no siis anteeks, TORVI) tipahti lattialle!! Ääk, niille ei käyny mitään onneksi, mut se hieman kalvennut muusikko sitten mainitsi kun oltiin palattu paikoillemme että hinnat tommoisille massiivisille alppitorville kieppuu siellä 2500-3500 frangin paikkeilla. Ei olis sitten voinut mainita sitä aikaisemmin niin olisin poistunut sieltä salistakin jo valmiiksi!! Heh, mut ei siis onneks käynyt mitään.

Illalliseksi me saatiin racclettea (jam!) ja muita sveitsiläisiä herkkuja. Rivellaa, näiden jotain maitohiukkasista tai jostain atomeista tehtyä limsaa ja... no siinä se oikeastaan olikin. Lopuksi oli tietovisa, meidät jaettiin kahteen ryhmään ja aina vuorotellen yksi jäsen meni joko piirtämään tai näyttelemään jonkin sveitsiläisen aiheen, jotka nämä koulun kv-tyypit oli kirjoittanut lapuille. Ensin puolen minuutin ajan sai oma joukkue arvata ja seuraavat 10 sekuntia toinen joukkue. Meidän joukkue voitti!! Ja palkinnoksi saatiin Tobleronea :)

Eilen torstaina oli koulun oppilaskunnan järjestämä vuotuinen retki Jenaz-nimiseen pikkukylään n. 45 minuutin matkan päähän Churista. Sinne piti ostaa liput jo viikkoa aikaisemmin ja kyseessä oli Schlittelplausch tai jotain vastaavaa eli kelkkailurieha tai jotain vastaavaa. Sinne mentiin illalla, juna lähti vähän jälkeen kuusi ja Jenazin asemalta jatkettiin ylös, ylös ylös vuoren rinnettä ainakin joku 10 kilometriä. Bussimatka oli TOSI jännittävä, oli tosi pimeää ja vain ajovalojen loisteessa näki kuinka kapea ja huonossa kunnossa se sohjoinen tie oli. Ja vuoren reuna oli niin lähellä koko ajan. Mutta perille kuitenkin päästiin ja siellä meitä kestittiin fonduella! Oli kyllä mukavaa, tosin Michaelin valmistama fondue oli parempaa. Sen jälkeen käytiin iglu-baarissa, joka oli rakennettu ravintolan viereen, mutta ei se kyllä mikään ihmeellinen ollut. Tulisivat katsomaan Kemin lumilinnaa!

Mä ja Alli lähdettiin ihan ensimmäisinä alas sillä haluttiin lähteä takas jo 11 bussilla koska seuraava lähti vasta puoli yksi. Itse kelkkailurataa oli alkuperäisen 8km sijaan laskettavissa vain noin 4 km mutta huh vaan, oli sekin kyllä suoritus. Tämä rata näet ei ollut valaistu... ja sillä kelkalla kyllä pääsi kovaa, mutta ongelma oli ettei tosiaan nähty paljon mitään eteenpäin. Tienreunalla oli tasaisin väliajoin keppejä mutta ei niitä siinä hämärässä helposti bongattu. Mä kyllä tykkäsin siitä, mutta tosiaan.. valaistus olis ollut tosi kiva. Päästiin kuitenkin bussille turvallisesti ja Churiin kanssa. Ajateltiin tänä viikonloppuna lähteä yhteen toiseen kuuluisaan kelkkailupaikkaan, siellä on tosi pitkä rata ja matka täältä sinne kestää puolitoista tuntia. Paikan nimestä en ole ihan varma mutta siis joku Sledger's World se on :) ja valoisalla vielä niin johan lähtee!

Ilma on viilennyt täällä hieman, miinusasteita ja lunta sateli eilen jopa täällä Churissa. Aika jännä nähdä tänääkin kuinka näkyy sinistä taivasta mutta silti leijailee hiutaleita maahan :)

Kuulumisiin!